Sunnuntain brunsseilua

24.10.2017

Ruoka-asialla tällä kertaa, josta ei voi koskaan puhua liikaa! Järjestin sunnuntaina erittäin myöhäisen brunssin (kello 14.30, kiitos unirytmin), jota olin suunnitellut yli 6 viikkoa, saamatta kuitenkaan/ taaskaan mitään aikaiseksi.

Ajatus brunssista lähti kesällä poikaystäväni kanssa ollessamme kaksi kuukautta Aasiassa, jossa tapasimme keski-ikäisen, aivan ihastuttavan brittiläisen herrasmiehen! Hän kertoi, että heidän perheessä joka sunnuntai läheiset kokoontuvat yhteen ruuan merkeissä viettämään yhteistä aikaa ja vaihtamaan kuulumisia. En muista mitä kaikkea hän kertoi ruokalistalla olevaksi, mutta kuulosti, että lähes kaikkea mitä voi vaan olla!

Päätin reissun aikana, että jos kotiin täältä selvitään, niin otetaan tavaksi myös tuollainen sunnuntaibrunssi. No ei otettu, ei ainakaan ennen viime sunnuntaita. Tätäkin asiaa suunniteltu ja tarvikkeetkin välillä ostettu, mutta ei vaan nähtävästi sitten viitsi tai jaksa nähdä vaivaa yhteisen ajan eteen. Nyt voin kuitenkin jälkeenpäin todeta, että oli kyllä pienen vaivan arvoista! Oli ihana asettua istumaan kaksin pöytään ruuanlaiton jälkeen, ja vain nauttia erilaisista herkuista, keskustella seuraavan viikon suunnitelmista ja keskittyä olemaan juuri siinä hetkessä. Arjen hektisyys ja somen liikakäyttö puhuttaa nykyään kaikkialla, joten puhelimia ei tämän brunssin aikana avattu tai selattu, vaan koko ruokailu käytiin loppuun asti ilman teknisiä vempaimia, joten hiljaisetkin hetket täytettiin puheella ja vitsailemalla.

Meillä oli vähän pienempi tarjonta, kuin brittiläisen kertomalla brunssilla, mutta tuollakin määrällä aivan liikaa meille kahdelle! Ruokapöytään meillä päätyivät: vesikannu limen paloilla höystettynä, omenat, riisipiirakat, ruisleivät, tuorepuuroa, raikas salaatti, paistetut kananmunat, avokadoa viipaleina ja vohveleita, joiden päälle laitoimme banaania sekä kuohukerman ja vaniljan makuisen tuorejuuston sekoitusta.

Yhdessä syömisen tärkeyttä ei tule usein ajatelleeksi, kun elämme niin kiireistä elämää, jossa ruuastakaan ei ehdi kunnolla nauttia. Koen itse, että kerran viikossa tällainen pieni pysähdys kiireen keskellä yhdessä hyvän ystävän tai avopuolison kanssa, ajatuksia vaihtaen, ja vain toisen seurasta nauttiminen ruuan kera tekee hyvää niin makunystyröillemme, kuin stressitasoillemmekin.  Joten, pysähdy, nauti ja keskustele.

Tästä brunssista aion ottaa meille tavan viikonloppuisin, saa nähdä onko seuraava sunnuntaibrunssi tällä viikolla vai vasta ensi vuoden puolella, mutta ainakin lupaan yrittää!

Näihin mietteisiin… ♡:lla Janina