Mitä olen oppinut tähän ikään mennessä?

20.04.2018

Muutama päivä sitten juhlistin 22. syntymäpäivääni. Elämässäni on vuosien aikana sattunut ja tapahtunut kaikenlaista; ystäväpiiri vaihtunut, työpaikkoja ollut useampi, elämänarvot alkanut selkenemään, ylioppilaskirjoituksista selvitty ja lakkikin saatu päähän, mutta ennen kaikkea olen kuitenkin aikuistunut.

Joka vuosi aina sanon, että tuntuu etten olisi vanhentunut sekunttiakaan, mutta näin jälkikäteen ajatellen, se aikuistuminen taitaakin tulla nimenomaan pikkuhiljaa ja salakavalasti.  Vaikka oloni on muuten samanlainen, niin voin sanoa, että olen paljon kypsempi, kuin esimerkiksi neljä vuotta sitten, jolloin saavutin täysi-ikäisyyden ja oli aika ottaa enemmän vastuuta omista tekemisistä ja valinnoista.
Nyt ajattelinkin tulla pohtimaan näin sähköisessä muodossa, että mitkä kolme tärkeintä asiaa olen havainnut ja oppinut näiden viime vuosien aikana elämästä ja sen pyörteistä, jotka nuorempana ei ehkä ollutkaan vielä niin itsestäänselvyyksiä ja ajankohtaisia.

Mikään ei tule sormia napsauttamalla. Jos ennen riitti, että autetaan reilun viikon ajan tekemällä kaikki kodin askareet ja työt, jotta kaupasta saataisiin se oikein haluttu uusi lelu, ei se enää näin aikuisena olekaan sama homma. Kotitöitä tehdään, vaikka palkkaa siitä ei saisikaan tai kukaan ei olisi vieressä kehumassa tai kannustamassa. Jos jotain uutta materiaa haluaa, on sen eteen tehtävä ihan oikeasti töitä, jotta on varaa maksaa se koko lysti.
Ja töistä huolimatta ei siltikään voi ostaa kaikkea haluamaansa, vaan järki täytyy pysyä päässä palkkapäivänä. Rahaa täytyy jäädä säästöön, ruokaan, vuokraan sekä omaa hyvinvointiin.

Kukaan ei tässä kohtaa ole enää hoitamassa näitä raha-asioita puolestasi, sillä rahankäytöstä vastuussa olet vain ja ainoastaan sinä itse. Töihin mennään, vaikka ei olisikaan sitä kaupassa odottavaa palkintoa. Reissuun ei lähdetä, jos ei ole tietoa riittävätkö rahat varmasti, eikä uutta puhelinta osteta, jos edellisetkin laskut ovat vielä maksamatta. Eli näin tiivistetysti voi sanoa tämän toteen käydyn lauseen: ”Ei se työ tekemällä lopu”.

Tuttu ja turvallinen ei aina ole se paras vaihtoehto. Elämän tilanteet muuttuvat ja sen myötä myös ihmiset muuttuvat. Se päiväkodista asti tunnettu ystävä ei enää tässä iässä ehkä olekaan se kaikista parhain ystävä, eikä tarvitsekaan olla. Kasvamisen myötä on hyväksyttävä, että ihmiset ympärillä vaihtuvat ja osa heistä saattavat jäädä kuvioista kokonaan pois, jos heidän polkunsa lähteekin viemään täysin eri suuntaan.
Sellaisessa tilanteessa on turhaa ja energiaa vievää yrittää jäädä roikkumaan siihen ystävyyssuhteeseen ja annettava toisen vain mennä. Jos kemiat on kohdannu koko lapsuuden ja nuoruuden ajan, ei niitä voi pakottaa toimimaan enää aikuisena, jos homma ei kerta kaikkiaan toimi. Ihmisiä ei pidä pitää lähellään kynsin ja hampain käyttäen syynä sitä, että tämä on vanhin ystäväni ja koko nuoruus ollaan vietetty yhdessä.

Uskalla kuunnella itseäsi ja jahdata unelmiasi. Tämä on asia, jonka olen viimeisen kahden vuoden aikana oppinut kantapään kautta. Siinä vaiheessa, kun ylioppilaslakki painettiin päähän, alkoi miulla stressi koulupaikan saamisesta. Ympäristö ja ihmiset painostivat kouluun, jotta voin sitten muutamien vuosien päästä hymyillä paperit ja ammatti hallussa.
En oikeestaan abivuonna tiennyt mitä haluan tehdä ja palloilin monien vaihtoehtojen välillä. Välivuosi ei tullut kuulonkaan, koska tuntui, että silloin minua pidettäisiin huonompana ja epäonnistuneena, kun en sitä ammattia lähtisikään heti lukion jälkeen hakemaan.

Pääsin sisään kouluun ja alalle, joka silloin tuntui ihan mielenkiintoiselta ja oikealta. Ainakin muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Vähän ajan päästä huomasin kuitenkin, että olen tehnyt elämäni kannalta melkoisen virheen ja siinä kohtaa tajusin mitä haluaisin tehdä.
Lopetin koulun ja hommasin itselleni viikonlopputöitä ja siitä alkoi kaipaamani välivuosi. Monesti kuulin pieniä kehotuksia kouluun hakemisesta ja jopa pieniä toruja, että ammatti täytyisi hankkia mahdollisimman pian, mutta päätin pitää pääni ja kuunnella itseäni enkä voisi olla tällä hetkellä iloisempi siitä.

Olen välivuoteni aikana tehnyt, nähnyt ja kokenut asioita, joita kovin moni ei ehkä koskaan pääse, halua tai uskalla ruksata To do- listaltaan. Vasta nyt, kaksi vuotta myöhemmin lukion päättämisestä, olen täysin varma ja tietoinen itsestäni ja siitä mitä elämältäni haluan. En anna enää muiden mielipiteiden vaikuttaa omiin päätöksiini, en käytä turhaan energiaa asioihin, jotka eivät ole elämäni kannalta merkittäviä tai kiinnostavia ja vihdoin uskallan jättää järjen äänen taka-alalle ja mennä sydän edellä kohti unelmia.
Vihdoin tiedän mitä haluan ja kaikista tärkeimpänä; tiedän mitä en halua.

♡:lla Janina

2 thoughts on “Mitä olen oppinut tähän ikään mennessä?

  1. Laitetaas nyt tää kommentti uudestaan, jos tuo aiempi ei oo kerta lähtenyt! Mutta ihana postaus, ja voin kyllä allekirjoittaa joka kohdan täysin <3 Omien unelmiensa eteen täytyy tosiaan tehdä töitä, ja mikään ei tule sormia napsauttamalla.. Tässä iässä on oikeesti säästettävä sitä rahaa, jos haluaa vaikka reissata, ja joskus on myös hyväksyttävä se, että kaikkeen ei vaan aina ole varaa :/ Joskus kannattaa myös astua sinne oman epämukavuusalueen ulkopuolelle, koska siellä saavutetaan miun mielestä ne parhaimmat onnistumiset! 🙂 Ja ollaan tosiaan siun kanssa puhuttukin noista ystävyyssuhteista, että turha roikottaa mukana sellaisia henkilöitä, keiden kanssa ei ole enää mitään yhteistä, tai jos muuten alkaa tuntua siltä että kyseinen ihmissuhde ottaa enemmän kuin antaa.. Ihania nää kuvat, rakastan siun hiuksia! <3 😀

  2. Kiitos Tuuli♡
    Toi on niin totta, että se oma mukavuusalue ei pitkälle kanna, vaan on uskallettava hypätä ”tuntemattomaan” jos haluaa saada ne parhaimmat muistot, kokemukset ja tulokset! Enpä voi sanoa, että mitään oman elämän asiaa oisin saanu vain olemalla tutun ja turvallisen kuplan sisällä, vaan aina on joutunut haastamaan ja potkimaan niin sanotusti itseään perseelle!:)
    Joskus oikein odotin aikuisena olemista ja sitä sen tuomaa itsenäisyyttä ja päätösvaltaa, mutta kyllä tässä ne huonotkin puolensa on, kun kaikkea haluaisi, mutta kaikkeen ole varaa, koska niitä velvollisuuksiakin jää huvin lisäksi :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *