Toukokuun positiiviset

01.06.2018

Ihanan kesäinen sää jatkui koko toukokuun ajan ja rusketusta tuli otettua ihan urakalla ja kyllä iho ruskettui tuossa auringon paahteessa, vaikka ei tarkoituksella olisi ottanutkaan!

♡ Sain hommattua parvekkeelle muutamat yrtit itämään ja kuun loppupuolella alkoivat nekin kukkimaan eli nyt odotan innolla milloin ensimmäiset tomaatit alkavat siinä kasvamaan

♡ Kesämekot ovat olleet nyt kovassa käytössä ja muutamat uudetkin on tullut jo hankittua. Tämän kesän ihan lempparimekot sisältävät itselläni kukkia, raitoja ja palloja!

♡ Töitä otin toukokuulle mahdollisimman vähän, joten olen saanut nauttia kesäilmoista ihan täysillä ja viettää todella paljon vapaa-aikaa

♡ Koulussa sen sijaan olen ollut nämä viime viikot (tosin koulupäiviä ollut aikalailla 3 päivää/viikko) ja siellä olen saanut elämäni ensimmäisen räsymaton melkein valmiiksi! On muuten tosi kivaa puuhaa tehdä mattoja kangaspuilla! Syksyä ajatellen mietin jo, että pitäisikö toinenkin matto väsätä..

♡ Pyörällä poljettuja kilometrejä alkaa olla takana jo monta sataa ja ainakin yhtä monta kilometriä vielä edessä! Rakastan pyöräillä hyvällä säällä paikkaan kuin paikkaan ja olen muutamina päivinä tehnyt ihan pieniä päiväretkiä maaseudulle eväät mukana.. ihan parasta kyllä pyöräilyssä on kun ei ole kiire mihinkään ja voi hetkeksi pysähtyä nauttimaan maisemista♡

♡ Toukokuussa aloitin myös tekemään juoksulenkkejä ja homma alkoi rullaamaan ihan hyvään vauhtiin, vaikka pientä takapakkia piti jalkakivun vuoksi ottaakin. Lenkkeilystä innostuneena kävin ostamassa ihan juoksemiseen tarkoitetut kengät, joten nyt voi hölkkäillä menemään tuolla koko rahan edestä!

♡ Lämpimän sään myötä myös ruokahalu on ollut pienempi ja salaatteja on tullut syötyä paljon enemmän. Kiva aloittaa kesä vähän kevyemmällä ja raikkaammalla tunnelmalla

♡ Ja mikä tärkeintä; vettä olen saanut juotua viime viikkojen aikana todella hyvän määrän päivittäin. Hurahdin uudelleen sitruunalla maustettuun veteen ja nyt onkin sitruuna tullut ihan vakiotuotteeksi kauppalistalle!

♡ Hiukset vaalentuivat (ja kuivuivat) raitoja myöten toukokuun aikana hurjasti, joten kampaajalle taidan suunnata vasta syksyn lopulla lisää raitoja ottamaan. Oon kyllä ollut niin tyytyväinen siihen, että kuukausittaiset värjäilyt ovat omalta osalta loppuneet ja nyt voin kesälläkin antaa husteni kasvaa ja auringon vaalentaa näitä omaan tahtiin ilman huolta juurikasvusta.

♡ Luonto on pistänyt ehdottomasti parastaan ja oon saanut nauttia ja kuvailla jos millaista kukkaniittyä tai auringonlaskua. En voi edes sanoin kuvailla kuinka upeita värejä on taivaalle ilmestynyt menneinä iltoina!

♡ Jäätelö on aina kuulunut omaan kesään ja niin myös tänä vuonna. En edes kehtaa sanoa kuinka monta jäätelöä on tullut jo vedettyä.. 😀 Mutta hyvä sää vaatii hyvät herkut!

♡ Piknikit järven rannassa kuuluivat myös omaan arkeeni toukokuussa ja eihän sieltä malttanut lähteä, kuin vasta pimeän laskeuduttua aivan kokonaan. Kesä♡

♡ Tapahtumissa ja avajaisissa kävin myös ahkerasti, jotka monen kesänä ovat jääneet itseltä väliin. Nyt on nekin käyty pitkästä aikaa läpi!

 

-Janina

10 x oudot tavat

20.05.2018

Nappasin tällaisen postausidean ihanan Tuulin blogista ja pienen pohdinnan jälkeen sainkin laadittua oman pienen neuroosilistan omista oudoista ja ei-niin oudoista tavoista, joilla oma pieni elämäni pyörii ja pysyy raiteillaan.

1.  Listat. Oon tainnut joskus jollekin jo mainita, että listojen tekeminen on itselleni se the thing. Myönnettäköön, että listojen tekeminen kaikesta on välillä itsellenikin uuvuttavaa, mutta en vaan voi lähteä esim. kauppaan ilman täydellistä listaa ilman kirjoitusvirheitä. Tai pakata matkalaukkua reissua varten, ilman että saan samalla ruksata listalta tavaroita sitä mukaa, kun pakkaan. Tai suunnitella tulevia ulkomaanmatkoja, ennen kuin olen listannut ja laskenut koko vuoden budjetin…
Uusin lista taitaa olla kaverin tuleviin synttäripippaloihin liittyvä, josta kirjoitettiin lista boolin tarvikkeista.. ja itse synttärithän ovat vasta kesäkuussa, heh.

2. Parilliset luvut. Kiinnitän todella paljon huomiota tällaisiinkin asioihin, jotka saattaisivat monelta jäädä huomaamatta. Radion volyymin säätäminen, rappuset, television volyymi, puhelimen sääsovelluksen päivittäminen tasatunnein, koruja tehdessä esimerkiksi helmien määrä, koristetyynyjen määrä, jopa puhelimen alkunäytöllä olevien sovellusten määrä, kuvaa muokatessa esim, kirkkauden tai kontrastin vahvuusnumero.. you name it.
Ulkopuolisen silmin saattaa kuulostaa melko neuroottiselta, mutta en nykyään enää edes tiedosta tätä tapaa, vaan se tulee ihan alitajuntaisesti. Autossa ollessa säädän aina automaattisesti volyymin niin, että lopputulos on parillinen luku, samoin kuin televisiota katsellessa 😀

3. Tilattu ruoka. Sitähän ei siis voi syödä enää kylmänä tai lämmittää uudelleen, vaan mieluummin tarjoan sen kaverille tai jätän sen pizzerian pöydälle muiden syötäväksi. Jonkun mielestä juhlimisen jälkeisenä aamuna parasta mitä voi löytää jääkaapista on edellisenä yönä tilattu pizza tai ranskalaisannos. Omasta mielestäni? Eipä juurikaan. Pahimmassa tapauksessa heitän sen kylmän viileästi roskiin :’D
En todellakaan tiedä mistä tällainen kammo/tapa on tullut, mutta en muista elämäni aikana koskaan lämmittäneeni tilaamaani pizzaa uudelleen syötäväksi. Itse tekemä pizza on sitten erikseen. Sitä voi syödä vaikka kolmenakin päivänä, oli kylmää tai ei 😀

4. Tuulettaminen. Tästä oon saanut kuulla monet vuodet, varsinkin niiltä ihmisiltä, jotka olen saattanut melkein hypotermian partaalle tämän tavan takia. Olipa kesä, syksy, kevät tai talvipakkaset, on vähintään kaksi kertaa päivässä saatava kotona pidettyä vanha kunnon läpiveto. Ja etenkin silloin, kun tulen raikkaasta ulkoilmasta kotiin tai vieraita on tulossa kylään.
Näin kesäisin ikkunat ovat auki melkein koko ajan, mutta talvella joudun hieman hillitsemään itseäni, jolloin sopivan hetken tullen avaan vähäksi aikaa ikkunat (yleensä siis salaa ja ainakin yli 10 minuutin ajan). Mutta poikkeuksetta heti herättyäni avaan kaikki ikkunat ja pidän niitä auki sen 15 minuuttia, jotta sisäilman radonit saavat kyytiä 😀

5. Hämähäkit. Tässä asiassa voin neuroottisena ötökkäkammoisena kertoa, että koolla todellakin on väliä. Mitä pienempi, sen pahempi. Siinä vaiheessa, kun puhutaan suuremmista hämähäkeistä, kuten vaikkapa tarantellasta, ei miulla ole hätää ollenkaan. Oon pitänyt joskus nuorempana sellaista jopa kädessä (=sylissä?) ja jopa pitänyt siitä.
Mutta jos tämä lintuhämähäkki olisikin putkattanut kädelleni pienet vauvatarantellat, olisi helvetti ollut aika nopeasti irti ja hämähäkki poikasineen lentänyt taivaan tuuliin.

6. Virtojen tarkistus. Tämä taitaa olla aika yleinen tapa, mutta olen tässäkin asiassa kehittynyt tietyllä tasolla eteenpäin. Sen lisäksi, että kotoa lähtiessäni tarkistan kodin kaikki virrat ainakin sen kolme kertaa (oven lukitseminen 4 kertaa), olen alkanut läheisiäni muistuttamaan samoista asioista. Sain melkein slaagin, kun kuulin ystävälläni olleen hella kirjaimellisesti kutosella yli puolipäivää hänen ollessa kotoa pois.
Ei siis ihme, että nykyään saatan heittää kysymyksiä uunien virroista esimerkiksi kaupungille lähtiessämme.. Muistelisin, että kotoa pois muutettuani laitoin parina aamuna pikkusiskolleni viestiä, että muistihan tämä laittaa suoristusraudan pois päältä, ennen kuin lähti kouluun 😀

7. Sähköt. En vaan voi ymmärtää niitä, jotka pitävät esimerkiksi valoja päällä huoneissa, joissa eivät sillä hetkellä ole, tai pitävät televisiota auki katsomatta kuitenkaan sitä, tai käyttää valoja keskellä kirkasta päivää, vaikka valoja ei edes tarvitsisi 😀 Tämän asian vuoksi olen siis ottanut oikeudekseni sammuttaa turhia valoja ja näyttää esimerkkiä, että jopa puoliksi hämärässä keittiössä voi leikata veitsellä salaatin kulhoon tai käydä vessassa ilman valoja.
Joskus oon jopa niin pinttynyt tähän omaan tapaani, että saatan vielä kuun noustessa taivaalle istua pilkkopimeässä huoneessa silmät tihrustaen lukemassa kirjaa. Vasta pimeän kunnolla voitettua 100-0 luovutan ja laitan valot päälle, heh.

8. Vaatekaappi kiinni öisin. Tämä on asia, josta ei ole kiisteltävää. En muista, tiedä enkä halua tietää mistä moinen kammo on tullut, mutta makuuhuoneessa oleva vaatekaappi on oltava visusti kiinni nukkumaan käydessä. Jos kuitenkin ehdin käymään sänkyyn makuulle ja kaappi on jäänyt auki, on valot laitettava päälle siksi aikaa, jotta saan kaapin laitettua kiinni.
Tullut varmaan lapsena katsottua salaa muutamat kauhuelokuvat ja traumat jääneet pysyäkseen..

9. Mikro ja keittiön kaapit. Kaapit on edelleen laitettava visusti kiinni käytön jälkeen, jotta keittiön rauhallinen ulkonäkö ei rakoile. Olen joskus nähnyt keittiön, jossa yhden ihmisen jäljiltä oli kaikki kaapit ja laatikot jäänyt vähintään pienelle raolle ja kyllä siinä on kädet syyhynnyt ja tehnyt mieli mennä laittamaan jokaikinen kiinni! Mutta mikro.. se on oltava auki. Tämän mikron tilanteen selitän ihan sillä, että kuvittelen mikroon jäävän lämmitettävän ruuan hajut, joten luukun on oltava auki, jotta ilma on puhdas ja raikas 24/7.

Työpaikkani taukohuoneessa ollessani ongelmani mikrojen kanssa on se, että mikron luukun ollessa auki siellä palaa valo (olen joskus odottanut jopa koko tauon ajan, että se sammuu. Eipä sammu) ja ainoastaan siellä joudun kohtaamaan tämän kohtalon, että luukku on oltava kiinni :’D Tauolla ollessani joudun siis valitsemaan mikrojen väliltä (niitä on 3) mikä niistä haisee vähiten, ennen kuin omaa ruokaani sinne laitan.

10. Kaupasta lähteminen tyhjin käsin. Voin kertoa kassalla työskentelevänä, että eipä paljoa hetkauta jos asiakas lähtee kaupasta ostamatta mitään ja kävelee normaalisti vain kassan ohi ulos. Vaan omalla kohdalla tämä on taas pienen neuroosin paikka ja on aika kaivaa se älyttömin ja naurettavin piirre itsessäni.
Jos ruokakaupasta lähtiessäni en ole löytänyt mitään ostettavaa, otan puhelimeni esiin, laitan sen äänettömälle (jotta vältytään nolot tilanteet jossa joku soittaakin minulle oikeasti) ja alan olevinani puhumaan puhelimeen.
Kyllä. Siis esitän, että langan toisessa päässä on joku juttelemassa minulle ja saatan käydä ihan oikealtakin kuulostavan puhelun samalla, kun kävelen kassan ohi tyhjin käsin 😀

Ja mikä parasta; yleensä juuri siinä kassan kohdalla sanon: ”Joo en löytänyt täältä kaupasta mitään, mutta meen kattomaan tuosta viereisestä kaupasta”. Jatkan puhelua vähintään sinne ulko-oville asti ja lopetan sen, kuin minkä tahansa puhelun. Eipä ole koskaan tullut pistettyä merkille kuka siinä kassalla istuu, mutta veikkaan, että tuon meidän lähimarketin myyjät ovat ainakin pari kertaa per henkilö kuullut tuon lauseen miun suusta :’D

 

– Janina

Mitä olen oppinut tähän ikään mennessä?

20.04.2018

Muutama päivä sitten juhlistin 22. syntymäpäivääni. Elämässäni on vuosien aikana sattunut ja tapahtunut kaikenlaista; ystäväpiiri vaihtunut, työpaikkoja ollut useampi, elämänarvot alkanut selkenemään, ylioppilaskirjoituksista selvitty ja lakkikin saatu päähän, mutta ennen kaikkea olen kuitenkin aikuistunut.

Joka vuosi aina sanon, että tuntuu etten olisi vanhentunut sekunttiakaan, mutta näin jälkikäteen ajatellen, se aikuistuminen taitaakin tulla nimenomaan pikkuhiljaa ja salakavalasti.  Vaikka oloni on muuten samanlainen, niin voin sanoa, että olen paljon kypsempi, kuin esimerkiksi neljä vuotta sitten, jolloin saavutin täysi-ikäisyyden ja oli aika ottaa enemmän vastuuta omista tekemisistä ja valinnoista.
Nyt ajattelinkin tulla pohtimaan näin sähköisessä muodossa, että mitkä kolme tärkeintä asiaa olen havainnut ja oppinut näiden viime vuosien aikana elämästä ja sen pyörteistä, jotka nuorempana ei ehkä ollutkaan vielä niin itsestäänselvyyksiä ja ajankohtaisia.

Mikään ei tule sormia napsauttamalla. Jos ennen riitti, että autetaan reilun viikon ajan tekemällä kaikki kodin askareet ja työt, jotta kaupasta saataisiin se oikein haluttu uusi lelu, ei se enää näin aikuisena olekaan sama homma. Kotitöitä tehdään, vaikka palkkaa siitä ei saisikaan tai kukaan ei olisi vieressä kehumassa tai kannustamassa. Jos jotain uutta materiaa haluaa, on sen eteen tehtävä ihan oikeasti töitä, jotta on varaa maksaa se koko lysti.
Ja töistä huolimatta ei siltikään voi ostaa kaikkea haluamaansa, vaan järki täytyy pysyä päässä palkkapäivänä. Rahaa täytyy jäädä säästöön, ruokaan, vuokraan sekä omaa hyvinvointiin.

Kukaan ei tässä kohtaa ole enää hoitamassa näitä raha-asioita puolestasi, sillä rahankäytöstä vastuussa olet vain ja ainoastaan sinä itse. Töihin mennään, vaikka ei olisikaan sitä kaupassa odottavaa palkintoa. Reissuun ei lähdetä, jos ei ole tietoa riittävätkö rahat varmasti, eikä uutta puhelinta osteta, jos edellisetkin laskut ovat vielä maksamatta. Eli näin tiivistetysti voi sanoa tämän toteen käydyn lauseen: ”Ei se työ tekemällä lopu”.

Tuttu ja turvallinen ei aina ole se paras vaihtoehto. Elämän tilanteet muuttuvat ja sen myötä myös ihmiset muuttuvat. Se päiväkodista asti tunnettu ystävä ei enää tässä iässä ehkä olekaan se kaikista parhain ystävä, eikä tarvitsekaan olla. Kasvamisen myötä on hyväksyttävä, että ihmiset ympärillä vaihtuvat ja osa heistä saattavat jäädä kuvioista kokonaan pois, jos heidän polkunsa lähteekin viemään täysin eri suuntaan.
Sellaisessa tilanteessa on turhaa ja energiaa vievää yrittää jäädä roikkumaan siihen ystävyyssuhteeseen ja annettava toisen vain mennä. Jos kemiat on kohdannu koko lapsuuden ja nuoruuden ajan, ei niitä voi pakottaa toimimaan enää aikuisena, jos homma ei kerta kaikkiaan toimi. Ihmisiä ei pidä pitää lähellään kynsin ja hampain käyttäen syynä sitä, että tämä on vanhin ystäväni ja koko nuoruus ollaan vietetty yhdessä.

Uskalla kuunnella itseäsi ja jahdata unelmiasi. Tämä on asia, jonka olen viimeisen kahden vuoden aikana oppinut kantapään kautta. Siinä vaiheessa, kun ylioppilaslakki painettiin päähän, alkoi miulla stressi koulupaikan saamisesta. Ympäristö ja ihmiset painostivat kouluun, jotta voin sitten muutamien vuosien päästä hymyillä paperit ja ammatti hallussa.
En oikeestaan abivuonna tiennyt mitä haluan tehdä ja palloilin monien vaihtoehtojen välillä. Välivuosi ei tullut kuulonkaan, koska tuntui, että silloin minua pidettäisiin huonompana ja epäonnistuneena, kun en sitä ammattia lähtisikään heti lukion jälkeen hakemaan.

Pääsin sisään kouluun ja alalle, joka silloin tuntui ihan mielenkiintoiselta ja oikealta. Ainakin muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Vähän ajan päästä huomasin kuitenkin, että olen tehnyt elämäni kannalta melkoisen virheen ja siinä kohtaa tajusin mitä haluaisin tehdä.
Lopetin koulun ja hommasin itselleni viikonlopputöitä ja siitä alkoi kaipaamani välivuosi. Monesti kuulin pieniä kehotuksia kouluun hakemisesta ja jopa pieniä toruja, että ammatti täytyisi hankkia mahdollisimman pian, mutta päätin pitää pääni ja kuunnella itseäni enkä voisi olla tällä hetkellä iloisempi siitä.

Olen välivuoteni aikana tehnyt, nähnyt ja kokenut asioita, joita kovin moni ei ehkä koskaan pääse, halua tai uskalla ruksata To do- listaltaan. Vasta nyt, kaksi vuotta myöhemmin lukion päättämisestä, olen täysin varma ja tietoinen itsestäni ja siitä mitä elämältäni haluan. En anna enää muiden mielipiteiden vaikuttaa omiin päätöksiini, en käytä turhaan energiaa asioihin, jotka eivät ole elämäni kannalta merkittäviä tai kiinnostavia ja vihdoin uskallan jättää järjen äänen taka-alalle ja mennä sydän edellä kohti unelmia.
Vihdoin tiedän mitä haluan ja kaikista tärkeimpänä; tiedän mitä en halua.

♡:lla Janina