Unelmakaupunki Bergamo

Nyt täältä läjähtää oikein kunnon kuvia täynnä oleva postaus, olkaa hyvä!
Lähdetään liikkeelle kuitenkin nyt ihan sillä, että ”Mitä? Missä? Milloin?”

Täällä Lappeenrannassa avattiin ovet taas meidän omalle lentokentälle ja ensimmäiset lennot tänä vuonna alkoivat pyörimään maaliskuun lopulla. Oma lentomme oli 4.4.2018 klo 21.05 ja liput tälle lennolle varasimme tammikuun lopulla, jolloin hinnaksi tuli meno-paluu noin 90e per naama.

Kone lennätti meidät iltalennolla Pohjois-Italiaan, Bergamoon (tunnin junamatka Milanosta), jossa vietimme 3 yötä. Varasimme yöpaikan taas Airbnb:n kautta ja saimme oman huoneen talosta, jossa asui nuorehko pariskunta ja heidän kissansa (<3).

Hintaa näiltä kolmelta yöltä tuli maksamaan yhteensä kahdelta henkilöltä noin 80 euroa eli älyttömän paljon vähemmän kuin hotellissa yöpyessä! Talo sijaitsi aika siinä Bergamon vanhan kaupungin laitamilla, ehkä abouttiarallaa reilun kahden kilometrin päässä, joten päästiin kävellessä myös tutustumaan hyvin kaupunkiin ja sen hälinään.

Città Alta eli vanha kaupunki sijaitsee korkeammalla, kuin muu kaupunki ja sinne vievä tie on mukulakivillä päällystetty. Tietä ylöspäin tarpoessa pääsee samalla ihailemaan vanhoja rakennuksia ja asuintaloja, joista osa ovat nököttäneet kaupungin rakennusvaiheiden alusta saakka tähän päivään.
Suurin osa taloista on todella hyvässä kunnossa ja alkuperää kunnioittaen entisöity, mutta kyllä sinne väliin niitä vähän rapistuneempiakin mahtui.

Monen sadan metrin pituinen ylämäki vanhaan kaupunkiin ei sinällään ollut kovinkaan paha, mutta täytyy myöntää, että alaspäin oli kyllä kivempi tulla 😀 Joka päivä, kun tuon matkan ballerinoissa kulki, niin alkoi jalkapohjissa pikkuhiljaa tuntumaan…
Jos miulta kysytään, niin ei olisi ihan heti tullut mieleen lähteä hakemaan kesken matkan talolle unohtunutta tavaraa, hah!

Bergamosta tuli heti mieleen todella kotoisen tuntuinen kaupunki ja ensimmäisenä iltana jo suunnittelinkin muuttavani sinne asumaan! Parhaiten kuvailisin tätä kaupunkia ”Suomen Porvooksi”, sillä itse olen nyt kolmena vuotena peräkkäin käynyt Porvoossa ihan vain ihastelemassa sen kaunista vanhaa kaupunkia. Ja niin tehtiin myös Bergamossa.

Paljon tuli käveltyä myös tuolla ”alemmassa kaupungissa”, mutta kyllä näin esteettisyydestä ja arkkitehtuurista pitävälle nuo vanhat talot, pienet kujat, ihanat kahvilat ja leipomot olivat ne, jotka vetivät puoleensa♡

Hinnat Bergamossa oli todella paljon alhaisemmat kuin täällä kotona Suomessa, joten otettiin kyllä ilo irti reissussa! Leipomoissa ravattiin yhtenään hakemassa milloin mitäkin; pizzaa, pullaa, jäätelöä, keksejä, kakkua…
Päivisin pidettiin pieniä pikinikkejä puistoissa kera viinin, mansikoiden ja muiden herkkujen ja iltaisin kävimme ravintoloissa syömässä suussa sulavia pasta-annoksia.

Säät suosi kyllä nämä Bergamossa vietetyt päivät ja parhaimmillaan oli jopa 17 astetta lämmintä! Olihan se pakko vetäistä sen kunniaksi mekko päälle ja viilettää siinä koko päivä, vaikka iltaisin sitten tulikin paleltua kylmyyden laskeuduttua kaupungin ylle 😀 Mitä sitä nyt ei suomalainen tekisi hetkellisen auringonpaisteen ja pienen rusketuksen toivossa!?

Tiesin jo ennen matkalle lähtöä, että Italia on yksi muodin kehdoista, mutta enpä arvannutkaan, että melkein kaikki ihmiset olivat huolella valinneet päivän asunsa ja yleensä kampauksetkin -niin miehillä kuin naisillakin- olivat ihan vimosen päälle laitettuja!

Vaikka itse pakkasin mielestäni parhaimman näköisiä vaatteita mukaan, niin välillä tuli kuitenkin jopa vähän alipukeutunut olo, kun ohitseni viiletti vanhempi herra, joka olisi voinut olla vaikka suoraan Dressmannin mainoksesta! Eli ei se muoti mene käsi kädessä pelkästään naisien kanssa, se jos mikä tuli huomattua 😀

Tässä tämän kertainen pieni tiivistelmä omien kokemuksien perusteella kaupungista nimeltä Bergamo! Ehdottomasti sellainen kaupunki, johon haluan matkustaa vielä tulevaisuudessakin. Tuntuu etten saanut läheskään jokaista pientä katua tai kahvilaa koluttua läpi vanhassa kaupungissa, eli nähtävää riittää moneksi päiväksi sille, joka tuonne halajaa lähteä!

Ihanaa alkavaa tätä viikkoa kaikille!♡

 

–  Janina

Mitä olen oppinut tähän ikään mennessä?

20.04.2018

Muutama päivä sitten juhlistin 22. syntymäpäivääni. Elämässäni on vuosien aikana sattunut ja tapahtunut kaikenlaista; ystäväpiiri vaihtunut, työpaikkoja ollut useampi, elämänarvot alkanut selkenemään, ylioppilaskirjoituksista selvitty ja lakkikin saatu päähän, mutta ennen kaikkea olen kuitenkin aikuistunut.

Joka vuosi aina sanon, että tuntuu etten olisi vanhentunut sekunttiakaan, mutta näin jälkikäteen ajatellen, se aikuistuminen taitaakin tulla nimenomaan pikkuhiljaa ja salakavalasti.  Vaikka oloni on muuten samanlainen, niin voin sanoa, että olen paljon kypsempi, kuin esimerkiksi neljä vuotta sitten, jolloin saavutin täysi-ikäisyyden ja oli aika ottaa enemmän vastuuta omista tekemisistä ja valinnoista.
Nyt ajattelinkin tulla pohtimaan näin sähköisessä muodossa, että mitkä kolme tärkeintä asiaa olen havainnut ja oppinut näiden viime vuosien aikana elämästä ja sen pyörteistä, jotka nuorempana ei ehkä ollutkaan vielä niin itsestäänselvyyksiä ja ajankohtaisia.

Mikään ei tule sormia napsauttamalla. Jos ennen riitti, että autetaan reilun viikon ajan tekemällä kaikki kodin askareet ja työt, jotta kaupasta saataisiin se oikein haluttu uusi lelu, ei se enää näin aikuisena olekaan sama homma. Kotitöitä tehdään, vaikka palkkaa siitä ei saisikaan tai kukaan ei olisi vieressä kehumassa tai kannustamassa. Jos jotain uutta materiaa haluaa, on sen eteen tehtävä ihan oikeasti töitä, jotta on varaa maksaa se koko lysti.
Ja töistä huolimatta ei siltikään voi ostaa kaikkea haluamaansa, vaan järki täytyy pysyä päässä palkkapäivänä. Rahaa täytyy jäädä säästöön, ruokaan, vuokraan sekä omaa hyvinvointiin.

Kukaan ei tässä kohtaa ole enää hoitamassa näitä raha-asioita puolestasi, sillä rahankäytöstä vastuussa olet vain ja ainoastaan sinä itse. Töihin mennään, vaikka ei olisikaan sitä kaupassa odottavaa palkintoa. Reissuun ei lähdetä, jos ei ole tietoa riittävätkö rahat varmasti, eikä uutta puhelinta osteta, jos edellisetkin laskut ovat vielä maksamatta. Eli näin tiivistetysti voi sanoa tämän toteen käydyn lauseen: ”Ei se työ tekemällä lopu”.

Tuttu ja turvallinen ei aina ole se paras vaihtoehto. Elämän tilanteet muuttuvat ja sen myötä myös ihmiset muuttuvat. Se päiväkodista asti tunnettu ystävä ei enää tässä iässä ehkä olekaan se kaikista parhain ystävä, eikä tarvitsekaan olla. Kasvamisen myötä on hyväksyttävä, että ihmiset ympärillä vaihtuvat ja osa heistä saattavat jäädä kuvioista kokonaan pois, jos heidän polkunsa lähteekin viemään täysin eri suuntaan.
Sellaisessa tilanteessa on turhaa ja energiaa vievää yrittää jäädä roikkumaan siihen ystävyyssuhteeseen ja annettava toisen vain mennä. Jos kemiat on kohdannu koko lapsuuden ja nuoruuden ajan, ei niitä voi pakottaa toimimaan enää aikuisena, jos homma ei kerta kaikkiaan toimi. Ihmisiä ei pidä pitää lähellään kynsin ja hampain käyttäen syynä sitä, että tämä on vanhin ystäväni ja koko nuoruus ollaan vietetty yhdessä.

Uskalla kuunnella itseäsi ja jahdata unelmiasi. Tämä on asia, jonka olen viimeisen kahden vuoden aikana oppinut kantapään kautta. Siinä vaiheessa, kun ylioppilaslakki painettiin päähän, alkoi miulla stressi koulupaikan saamisesta. Ympäristö ja ihmiset painostivat kouluun, jotta voin sitten muutamien vuosien päästä hymyillä paperit ja ammatti hallussa.
En oikeestaan abivuonna tiennyt mitä haluan tehdä ja palloilin monien vaihtoehtojen välillä. Välivuosi ei tullut kuulonkaan, koska tuntui, että silloin minua pidettäisiin huonompana ja epäonnistuneena, kun en sitä ammattia lähtisikään heti lukion jälkeen hakemaan.

Pääsin sisään kouluun ja alalle, joka silloin tuntui ihan mielenkiintoiselta ja oikealta. Ainakin muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Vähän ajan päästä huomasin kuitenkin, että olen tehnyt elämäni kannalta melkoisen virheen ja siinä kohtaa tajusin mitä haluaisin tehdä.
Lopetin koulun ja hommasin itselleni viikonlopputöitä ja siitä alkoi kaipaamani välivuosi. Monesti kuulin pieniä kehotuksia kouluun hakemisesta ja jopa pieniä toruja, että ammatti täytyisi hankkia mahdollisimman pian, mutta päätin pitää pääni ja kuunnella itseäni enkä voisi olla tällä hetkellä iloisempi siitä.

Olen välivuoteni aikana tehnyt, nähnyt ja kokenut asioita, joita kovin moni ei ehkä koskaan pääse, halua tai uskalla ruksata To do- listaltaan. Vasta nyt, kaksi vuotta myöhemmin lukion päättämisestä, olen täysin varma ja tietoinen itsestäni ja siitä mitä elämältäni haluan. En anna enää muiden mielipiteiden vaikuttaa omiin päätöksiini, en käytä turhaan energiaa asioihin, jotka eivät ole elämäni kannalta merkittäviä tai kiinnostavia ja vihdoin uskallan jättää järjen äänen taka-alalle ja mennä sydän edellä kohti unelmia.
Vihdoin tiedän mitä haluan ja kaikista tärkeimpänä; tiedän mitä en halua.

♡:lla Janina

Keväisiä kuulumisia

16.04.2018

Ihanan virkistävää päästä taas koneen ääreen!
Täällä ollaan tosiaan Italiasta saavuttu viime viikon keskiviikkona ja loppuviikko toivuttukin sitten pahasta flunssasta. Tultiin onneksi vasta reissun toiseksi viimeisenä päivänä kipeäksi, joten pahimmat olot kärsittiin vasta täällä Suomessa kuumeillen ja nyt alkaa näyttämään vasta paremmalta.

Kirjoittelen reissusta sitten vähän enemmän lisää, kun saan selattua kaikki kuvat läpi. Nyt on olo vielä sen verran nuhjuinen, että taitaa sohva, elokuva ja paksu peitto kutsua vielä tämän illan.

Kuumeesta huolimatta, olen kuitenkin sen verran jaksanut näiden päivien aikana; nimittäin fiilistellä tulevaa koulun alkamista! Olen jo mallaillut uutta koululaukkua takin, kenkien, hattujen ja puseroiden kanssa, sekä vuoronperään täyttänyt ja tyhjentänyt laukkua, jotta varmasti mahtuu kaiken maailman vihkot, kirjat ja penaalit, heh. Olo on siis kuin pienellä lapsella, joka on vasta aloittamassa ensimmäistä kertaa koulutaivaltaan 😀

Tässä kohtaa alkaa jo vähän jännittää, että millaisia ihmisiä samalta luokalta tulee löytymään… Löytyykö samanhenkisiä tai edes saman ikäisiä, kuin minä? Oon itse tosi huono ystävystymään uusien ihmisten kanssa, vaikka hyvin toimeen tulisinkin heidän kanssaan.
En vaan jotenkaan osaa sulavasti ”lyöttäytyä” mihinkään porukkaan, vaan oon aika usein se palloilija ja eksyneen näköinen, joka etsii samalla aaltopituudella olevia kanssatovereita keskellä huonetta 😀

Opiskelun aloittamisen rinnalla mieltä piristää kyllä ehdottomasti eniten nämä keväiset kelit! Voi että oli ihanaa tulla takaisin Suomeen ja nähdä, kuinka luonto alkaa heräilemään talviuniltaan ja lokitkin palanneet tänne Lappeenrantaan. Kyllä se oikein raikuva lokin huuto on varma kevään merkki! ;D Joskin tätä luonnon heräämistä olen viime päivät joutunut katsomaan kotoa ikkunasta, mutta kohta tämäkin tyttö pääsee ulkoilemaan terveenä!

Tänä vuonna tuntuu, että tämä kevään tulo on ollut vielä parempi edellisiin vuosiin verrattuna. Liekö syynä uudet tuulet koulun saralla vai se, että kohta pääsen vihdoin nauttimaan Suomen kesästä?! Toisin kuin viime vuonna, niin tämän kesän vietän täysin Suomen kamaralla ja aion nauttia meidän puhtaasta ja raikkaasta luonnosta ja niiden antimista.

Toki siihen kesään on vielä vähän matkaa, mutta kuten on huomattu, niin aika lentää nykyään, kuin siivillä, joten kyllähän tässä pitää alkaa jotain kesäsuunnitelmia jo listaamaan!

Ihanaakin ihanampaa viikon alkua ja nautitaan nyt tästä säästä!♡
Itse taidan lähteä tuonne sohvan pohjalle keräilemään voimia, joten siihen saakka näin italialaisittain ciao!

 

♡:lla Janina